”Krää”: kuin pieni linnunpoika vaadit omaasi ja usein vaaditkin. Omassa rytmissä haluat seurustella, syödä, nukkua ja muuten vain tuhista. ”Mmm-ym-ym”, tankkauspäivin tartuit jo minunkin poskeeni hetkittäin. Haluat kasvaa kuin hietoisena Wilhelm von Humboldtin ajatuksista elämän tarkoitukselle.

Sisaresi ja veljesi ovat silminnähden sinuun jo rakastuneet kuin äitisi ja minä jo ensihetkestä. Koirasi hieman sinua ihmettelee, hänestä sinä et edes haukkujen osalta vielä välitä. Haistelemalla, nuolemalla ja toisianne kunnioittamalla pääsette vielä pitkälle.

Sinulla on nälkä – se on hyvä, tuhinasi ja röhinäsikin hieman jo lievittyi yön tunteina. Edelleen haluaisit aamuin levätä ja puolinöin kukkua, et ilkeyttäsi, vaan myös sinä selvästi haluat tutustua. Saat aivan varmasti, ihan varmasti. Ensin on kuitenkin kasvettava vielä isommaksi pieneksi tylleröiseksi.

Valvominen ei juuri haittaa, uni tulee heti uudelleen. Ei ole tarpeen miettiä töitä tai toimeentulon turvaa, jolloin unipankin osakkeita on helppo merkitä heti uudestaan. Olemme, vaan niin onnellisia nyt sinusta, tyttäremme.

Sinun,

Isäsi.