Ensimmäiset päivät ovat menneet, seuraavat tulevat. Ilmeesi ovat hiljalleen muovautumassa, välillä jo hymyjä on havaittavissa. Myös erilaiset ilmeet osoittavat sukulaisuuttasi. Isosiskosi nenä, äidin silmät, ehkä minun suu taikka äitisi mielestä haju. Isoveikaltakin löytyy samoja ilmeitä. Ja niinpä tunnistaa myös isovanhempien piirteitä.

Katselemme myös kuvia, meidän lapsuudesta. Olet meidän, ei siitä ole epäselvyyttä. Mielenkiintoista myöhemmin nähdä millaiseksi luontosi kehittyy, onko siinä meidän piirteitä, millainen on oma tahtosi ja kuinka me muut suhteudumme sinun luonteeseesi.

Tässä rakas lapseni, on ensimmäinen oppini Sinulle. Muista aina, että et koskaan ole yksin. Tarkoitan tällä sitä, että et koskaan voi olettaa olevasi kaiken keskiössä, vaan Sinun tulee ottaa myös muut huomioon. Saat siten paljon enemmän, saat itse olla yksilö, jolla on kasa vapauksia ja oikeuksia, jos tunnistat velvollisuutesi ja muiden vastaavat vapaudet ja oikeudet. Elämä on kuitenkin viimekädessä yritystä tulla toimeen muiden kanssa. Muista aina tämä.

Sinun,

Isäsi.